Niin j鋓 mat-ka taas puo-li-tie-hen. It-ses-t滗n o-li luul-lut lii-ko-ja. Myrs-kyt tu-le-vat l?hem-m鋕-si, a-ja-tus ei sel-ke-ne. Har-ti-at kyy-rys-s kes-kell- pi-haa. Ei jak-sa ki-vi-?k滗n pot-ki-a. Mies kat-soo taak-seen tu-lo-suun-taan, vain j鋖-jet seu-ran-neet. Mik-si e-te-l滗n j鋓 hy-v vai-mo? Mik-sei kuu-lu las-ten nau-ru-a? Mai-ta ja met-si- riit-t鋓-si, kun vain kyn-t鋓-si. Vaik-ka su-ku sam-muu ei si-su lo-pu. Ai-na on teh-ty mi-t ai-ot-tu, vaik-ka kat-to on lii-an al-haal-la, ja k鰕-si lii-an pak-su.