Lumi sulaa, riisuu kauniin peiton rujon maan,

Kevn jtteille nyt hautauomat kaivetaan

Kuumeisesti luonnon rumuus piiloon lapioi,

Kun et omaa luontoasi piiloon laittaa voi

Ullakolla pienen nurkkahuoneen hyllyll:

Ase, koneen osia ja miesten lehti

Poika makaa laverilla tyt on jneet taa,

Kevn virta solisee ja meri huohottaa

Is katsoo savuavan saunan hiillosta,

Koira kiert keh pihakaivon pohjalla,

Poika kahlaa koivikossa kuolaa poskellaan

Pian saapuu miehet valkoisissa takeissaan

Kevn tullen poika kuullee niit ni,

Joita ei voi kuulla is eik itins

Vieraat alkavat vierastaa heidn taloaan

Juoru kulkee, mutta perheen eess vaietaan

Talven maa mustaa mielt rauhoittaa,

Vaan juoksevan veden aikaan rauhaa ei saa

Sille, jonka kevt vei nyt pt puistetaan

Kielin halkaistuin hulluksi lyty muistetaan

Luullen ettei se voi koskaan meit tavoittaa,

Vaan se ly leiman kehen vain sen lyd haluaa

Talven maa mustaa mielt rauhoittaa,

Vaan juoksevan veden aikaan rauhaa ei saa

Talven maa mustaa mielt rauhoittaa,

Vaan juoksevan veden aikaan rauhaa ei saa