Laiturin nokalle käy istumaan

Vaik illaksi luvattu myrskyävää

taivas on kuin ei tietäisikään



Rauhaisa tuuli selällä veen

Aamulla verkot laskettu on

kohdalle talvisen avannon

Kengän nauhat kastuu loppukesän laineisiin



Toisella rannalla kuuluu saatuna saalista

Äänet liikuta ei istujaa

tuulikin heiluttaa ainoastaan - kaisloja



Lokkien parku kaukana soi

Airosta pahaksi onnekseen

tikku uponnut on kämmeneen



Rannassa taivaan on viel selkeää

Päivä edennyt pitkälle lie

uutinen aamuinen aatoksiin vie

Paidan kaulus kastuu loppukesän kyyneliin



Ilme on vakava kuin laineissa kuplia

Asiat vanhat taas pulpahtaa

vedestä kurottautuu poimimaan nipun - kaisloja



Ilta hämyllänsä muistuttaa

Aika nostaa verkot jo on

kun suunnan saa säteiltä auringon



Vaivalla soutaa mies venettään

Mielessään merkin kohdalle saa

asiaa aamuista ei milloinkaan

Airot vanhat kastuu loppukesän laineisiin



Myrsky ei tullutkaan, niin taivaskin tavallaan

Tuo olkapäänsä lohduttamaan

tuuli ajanut rantaan nipun - kaisloja