Kun synnyin aamuun harmaaseen

Kaarne raakkui puussa

Äitiäin en koskaan nähnyt

Kuol' hän illan suussa

Isä minut syliin nosti

Ja katsoi pientä lastaan

Oisit saanut piruparka

Mennä äitis matkaan



Nälkä, kurjuus seuranani

Nuorukaiseks vartuin

Niin kuin isä, minäkin

Kuokan varteen tartuin

Sitten ukko sairastui

Ja kituuttaen kuoli

Viime sanat, piruparka,

Älä surra huoli



Läpi tuiverruksen, tuiskunkin

Pystypäin mä kuljen

Ilman isää, äitiä

Surut sieluun suljen

En pelkää päivää viimeistä

En pelkää kuolemaa

Vaan hymysuin tää piruparka

Lähtee aikanaan