Hän ei voinut itselleen mitään

katkeruuden siemen sai itää

Teki pesän rintaan jonnekin

Kun ei käynyt koskaan kouluja

Teki sitten paljon lapsia

Yhtä monta kuin varpaitaankin



Aina sydän lyyhistyi

kun lähdön hetki jälleen lähestyi

Mutta heikot vain tunteitaan näyttää

Laitureilla heiluttaa

kaikki joiden osa on odottaa

odottaa



kerto:Laiva miestä vei, ja vaahtopäät

kauas täältä pois ja lämpimään

Vaimo jäi ja kaitsi lapsiaan

vuodet kasvoihin söi polkujaan



Hän ei aina ollut tällainen

vihainen ja vanhanaikainen

Enää puhuu yksin seinille

Ristipistotaulut tuijottaa

kun hän selaa postikorttejaan

Lapset eivät koskaan vieraile



Vaikka rannalle taas jää

se pyhä viha rintaa lämmittää

Miten siitä vuodet menneet onkaan

kun laiturille lapset vei

ja laiva tuli, mies tullutkaan e-ei

e-ei



Seurahuoneella

kirkkaansinisessä mekossaan

Laittanut tunnin hiuksiaan on

ullakkohuoneessaan

Mies kauan katsoo

luokse kävelee ja pyytää tanssimaan

Sanoo, että illan jokaisen tanssin

hän vain yksin saa



kerto

Poskin punaisin hän puistaa päätään

joka sanan painaa mieleensä

On empiväinen

mies taas vahva, päättäväinen

Ottaa mitä huvittaa

ja nyt hän tytön haluaa

Elämä on laulun haaveunta

Merten prinssi ja valtakunta

Orkesteri soittaa

viulu ei voi enää kauniimmin vaieta

Ottein lujin mies tanssittaa

huolehtii, eikä päästä koskaan

Käsissä on vielä voima, tunto

Vanhuus kaukainen sairaus outo



kerto