Raunioita tuhotun kaupungin vierestä katsellen

Vai yläpuolella auringon eksyneenä taivasta halkoen?

Koska kuoli tuo kurja olento, tiedä en



Kynnet selässään hetken levähtää

Kasvot hiekassa hetki katoaa



Liian kauas katseensa hamuaa

Kun eivät kotkatkaan pilvissä lennä

On rauta voimaton aikaa vastaan

Kaikki aseensa joutuvat laskemaan

Ja kaiken turhuuden unohtaen

Suohon päätyy vielä tämäkin



Vain tuhkaa poltetun kaupungin unet valloittajien

Yläpuolella auringon tyhjyys olkoon maa täältä

Karkoitettujen



Kynnet selässään hetken levähtää

Kasvot hiekassa hetki katoaa



Hitain askelin liian kaukaa

Moni itselleen aarteita saalistaa

On rauta voimaton aikaa vastaan

Kaikki lihassaan joutuvat kitumaan



Turha on väsyneen odottaa

Kuka valmis on matkastaan luopumaan

Tällä tiellä ei kukaan kulje meitä vastaan



Lopulta aika palkitsee

Minkä ajassa ihminen kärsii

Kuolema kalventaa kaikkien kasvot

Jättää ruumiit kynsiin korppien

Miekasta nielet veren jonka lasket

Suohon päädyt vielä sinäkin



Puiden oksilla, vuorten rinteillä

Istuvat vaiti nuo hahmot

Vain odottaen että polvillesi putoat

Ja kasvosi hiekkaan painat

Et enää liiku, silloin tiedät...



【English translation】





Staring at the ruins of a demolished town

Or am I lost beyond the sun, soaring the skies?

When did that miserable creature die, I would not know



Claws on his back he rests for a while

With his face in the sand the moment disappears



His gaze wandering too far

When not even the eagles fly above clouds

Iron is powerless against time

All will have to lower their weapons

Forgetting every unnecessity

This too will end up in the swamp



The dreams of conquerors are only ashes of a burnt down city

The emptiness beyond the sun shall be the land of the departed ones



Claws on his back he rests for a while

With his face in the sand the moment disappears



With slow steps, from too far away

Many are in search of treasures for themselves

Iron is powerless against time

All will have to suffer in their flesh



The tired ones would wait in vain

Who is ready to give up their journey?

On this path no one walks toward us



In the end, time rewards

The time which mankind suffers

Death pales everyones faces

Leaving corpses for the ravens claws

>From the sword you will swallow the blood which you let run

Into the swamp you too will return



On the branches of trees, on the slopes of mountains

Those shapes silently await

Just waiting for you to drop on your knees

And bury your face in the sand

You're no longer moving, then you will know...