Aikaan aamun niin hämärän

laskee harson pellon päälle.

Pellon yllä hento usva

näyttää Tuonelta tulijat.



Vaeltelee kuultavina

sijattomat sielut tuolla

utuisella pellon päällä,

sumussa hämärän aamun.



Älä eksy usvan alle,

ei Tuonen tiet ole kevyet.

Ututyttö, Terhenneiti

älä piilota pientä lasta.



On pellon sylissä kylmä

aamu usvaisen elämän.

Ei linnut ole herillä,

ei Päivätär päivää näytä.

On hiljaista niin kuin yöllä,

vaikka aamu on käsillä.

Kuuletko tuon kurjen laulun,

se laulu on Terhenneidin.



Hento on sumuinen harso,

honnompi on usvan ääni,

hennoin kaikista utuinen

Ututyuuö, Tuonen tuoja.