Ympärillä yötöntä ja ympärillä yötä

ympärillä pylväitä marmorin makeaa

Kauneuskin kerääntyy vain kauneuden myötä

on vesi veden makuista vaan veri erilailla sakeaa



Siel vaurauden kuusikuusikuusimetsä huojuu

ja nousee rinnalle idyllin yltäkylläisyys

Ja sairaudet pelon lailla toisahalla huokuu

ei epävarmuuden tilalla tuoksu iäisyys



Ei vaivaa puute, huoli

Omat pitävät huolen omistaan

Eikä enää vastapuoli

tässä ajassa juhli voittoaan



On syytä olettaa, on syytä yhteen vetää

kun terve puna elämän kasvoilta katoaa

Niin pyhäpäivän aamu viimein autereena herää

ja kirkonkellot korkeuksista jakaa jokaiselle kutsuaan



…silloin tiesin…silloin tiesin…silloin tiesin, mikä meidät erottaa



Se on vesi jota pelkäät

Se on vesi, joka vihkimaljassa kestää