Synkän saapuen he tulivat etsien

miestä nukkuvaa, avutonta saalistaan

Suoja varjojen, nurmi alla jalkojen

Äänetönnä yössä salamurhaaja työssä



Tuonelaan miestä viedään taas

Kuolemaan, syyttömänä tuomitaan

Mutta maailmaan henki palaa riivaamaan

oikeutta hakemaan



Tupa hiljainen, henkäisy viimeinen

Ei osannut aavistaa, mikä unessaan odottaa

Hahmo synkänlainen, ei mies eikä nainen

Mukaansa pyytäen, kättänsä ojentaen





Sieluni uhraan jos vain kasvaa saan

(Onhan sanasi kyllä, tuhoa päälle maan

ei säästy edes rakkainpasi, buahahahaa)

Niin mä teen siirrän kaiken

ajasta ikuisuuteen