Silmänkantamattomiin jää silmät sokaisee

Viima täynnä vimmaa viiltää läpi käsien

Vuoret ympäröivät saalistaan, niin vailla uskoa

Mistä voimme täällä elää?

Mistä löydämme tien eteenpäin?



Kylmenee ilma vaikka päivä pitenee

Ei metsä säältä suojaa anna

Harvoin näyttäytyvät selviytyjät erämaan

Taakse jääneet eivät pääse haudan rauhaan



Vuoret ympäröivät saalistaan, niin vailla uskoa

Mistä voimme täällä elää?

Mistä löydämme tien eteenpäin?



Ei elo kohtaa kuolemaa

Ainoastaan kärsimystä ja tuskaa



Viety on kykymme kulkea

Voimat askeleiden ehtyneet

Heikkoina ja haluttomina

Turmioon eksyneet



Taivaan paino laulaa kuorona

Korviamme sen sävel piinaa

Riistäen vapautemme, synnyttäen pelkomme

Saa meidät säälin unohtamaan



Se kaikuu seinämistä

Ilman halki kiirii

Menetetty toivo viimeisten

Vuoret ympäröivät saalistaan, seuraavaksi iskevät

Mistä kukaan täällä elää?

Mistä löytää tie eteenpäin?

Susille jäävät uhreiksi heikot

Vahvat saavat susien tahdon



Silmät sokeina seuraamme ääniä

Vain ihmisluonto pahuudesta elää

Vaisto ottaa vallan kun mieli kääntyy mustaan

Ei näy taivalta jalkojemme alla



Suden loimi yllään, epätoivo apunaan

Pian ensimmäinen tarttuu aseeseen

Tekee lopun jumalanpilkasta ja hulluudesta

Kun viimeinenkin syyllistyy murhaan



Näillä hyisillä poluilla

Minne pimeässä ryömimme

Sinne pedot vaeltavat

Olemme esittäneet roolimme



Se kaikuu seinämistä

Ilman halki kiirii menetetty toivo



Kuule tuomittujen huuto



Valo paljastaa veriroiskeet lumessa

Teoistamme heijastuu matkamme määränpää



Ei elo kohtaa kuolemaa

Kärsimyksen voi lopettaa

Luontoamme pelkään

Vaan enää en voi huutoja vaientaa



Niin sade viimeiset varjonsa langettaa

Lakeudet muuttuneet hautausmaiksi

Saman taivaan alla selviytyjät erämaan

Sodan muiston tieltään tuuli pyyhkii



Se kaikuu seinämistä

Ilman halki kiirii menetetty toivo

Jo unessa kuulen tuomittujen huudon



[English translation:]



Beyond sight eyes are blinded by the ice

A wind filled with fury slashes through hands

Mountains surrounding their prey, devoid of hope

On what can we live here?

Where can we find the path forward?



The air gets colder, though the days grow longer

The forest provides no shelter from the weather

Survivors of the wilderness rarely show themselves

The ones left behind never reaching the tranquility of a grave



Mountains surrounding their prey, devoid of hope

On what can we live here?

Where can we find the path forward?



Life does not face death

Only suffering and pain



Our ability to roam taken from us

The strength of our steps exhausted

Feeble and lacklustre

Lost in doom



The weight of the sky, singing like a choir

Our ears tormented by its tones

Depriving us our freedom, giving birth to our fears

Making us forget pity



It echoes from the walls

Soars through the air

The lost hope of the final ones

Mountains surrounding their prey, next they will strike

On what does anyone live here?

Where can we find the path forward?

To the wolves the weak ones fall victim

But the strong ones get the will of the wolves



Eyes blinded we follow the sounds

Only human nature lives from evil

Instinct takes hold when the mind turns black

No path is seen under our feet



Donning a wolf pelt, aided by despair

Soon the first one grabs a weapon

Bringing an end to this blasphemy and insanity



On these paths cold as ice

Where in darkness we crawl to

Thither the beasts wander

We have played our role



It echoes from the walls

The lost hope soars through the air



Hear the screams of the damned



The light reveals blood stains in the snow

Our deeds reflect our destination



Life does not face death

The suffering can be ended

I fear our nature

But no longer can I silence the screams



So the rain casts its final shadows

Plains turned into graveyards

Under the same sky, survivors of the wilderness

Memory of war swept away by the wind



It echoes from the walls

The lost hope soars through the air

Already in sleep I hear the screams of the damned