标题:Satu peikoista
艺人:Kotiteollisuus
专辑:Kuolleen kukan nimi
附注:
tabittanut k1mm0 [k1mm0@hotmail.com]
节拍:
♩ = 75
key:4
注释:Taustalla on jotain kitaran monkunaa mut en jaksa tabittaa sit? saatte tyytyy t鋒鋘 ( McMaza)Intro on ainakin suht oikeen pitunenToisiinsa kietoutuneinahe kulkevat mets鋘 halkiheille tuntemattoman,pienille loputtomanRukka-peikko takkutukkaja Heikko-peikko pelokasmolemmat niin urheinaovat toistensa tukenaMit puiden takana heitodottikaanNiin kaunis kukkajota ei osaasanoin kuvaillasen tahtoi itselleenRukka, pikkutakkutukkaLyijynraskaitajalkojaan eitunne kumpikaan,ei maailmaa,ymp鋜illpelkk滗 harhaapelkk滗 harhaaHalki j滗tyneenmaan he kulkevat k鋝ikk鋓n, katsomatta toisiaan,sanomatta sanaakaanJ滗n pinnasta peilasivatuurtuneita kasvojaanSilm鋞 niin vettyneetovatis鋘tiins pettyneetSe kukka kuoli jaTakkutukan kyyneliinhukkui Heikko-peikkoNiin se vain menee, eiaina k鋣k滗nniinkutentoivoi Rukka, pikkutakkutukkaLyijynraskaitajalkojaan eitunne kumpikaan,ei maailmaa,ymp鋜illpelkk滗 harhaapelkk滗 harhaaSormet vieraat soittavatt鋞 soitinta,kuoleman sormetkylm鋞 ja kankeatAstun sis滗n portista,vieras maailma,avautuu sen takaamaisemat ankeatNyt sanat on sanottu,laulut on laulettuAamun koittaessailta jo h鋗鋜t滗Kun hukun itkuunitoivon, ett j滗edes kauniin kukannimi t鋘ne el鋗滗nBasso s鋜鰈lT鋝s kohin vitusti s鋜鲣T鋝s kohin vitusti s鋜鲣Aivan j鋜kytt鋠鋘 kuuloset nuo pellitN滗 nyt on vaan jotain sinnep鋓n, mutta onpahankuitenkin.En oo varma t鋝t kohastaSoolossa oli pari kummallista kohtaa, mit ei voitabittaa oikein.R鋗pytelk滗 plektralla
标记:IntroRiffi1. s鋏V鋖iosaKertsiRiffi2. s鋏2. s鋏, kitara messiinV鋖iosaKertsiOlkoon t滗 sitten vaikka kertsin jatko-osaPre-sooloSoolo
歌词:
Toi-siin-sa kie-tou-tu-nei-na he kul-ke-vat met-s鋘 hal-ki. Heil-le tun-te-mat-to-man pie-nil-le lo-put-to-man.
Ruk-ka-peik-ko Tak-ku-tuk-ka ja heik-ko peik-ko pe-lo-kas. Mo-lem-mat niin ur-hei-na o-vat tois-ten-sa tu-ke-na. Mi-t pui-den ta-ka-na hei-t o-dot-ti-kaan, niin kau-nis kuk-ka. Jo-ta ei o-saa sa-noin ku-vail-la. Sen tah-toi it-sel-leen Ruk-ka pik-ku tak-ku-tuk-ka.
Lyi-jyn-ras-kai-ta jal-ko-jaan ei tun-ne kum-pi-kaan ei maa-il-maa, ym-p?ril-l pelk-k滗 har-haa. pelk-k滗 har-haa. Hal-ki j滗-ty-neen maan he kul-ke-vat k?sik-k鋓n. Kat-so-mat-ta toi-si-aan, sa-no-mat-ta sa-na-kaan. J滗n pin-nas-ta pei-la-si-vat uur-tu-nei-ta kas-vo-jaan. Sil-m鋞 niin vet-ty-neet o-vat i-s鋘-tiin-s pet-ty-neet.
Se kuk-ka kuo-li ja Tak-ku-tu-kan kyy-ne-liin huk-kui Heik-ko-peik-ko. Niin se vain me-nee, ei ai-na k鋣k-k滗n niin, ku-ten toi-voi Ruk-ka pik-ku Tak-ku-tuk-ka.
Lyi-jyn-ras-kai-ta jal-ko-jaan ei tun-ne kum-pi-kaan ei maa-il-maa, ym-p?ril-l pelk-k滗 har-haa. pelk-k滗 har-haa. Sor-met vie-raat soit-ta-vat t?t soi-tin-ta, kuo-le-man sor-met kyl-m鋞 ja kan-ke-at. As-tun si-s滗n por-tis-ta, vie-ras maa-il-ma, a-vau-tuu sen ta-kaa mai-se-mat an-ke-at. Nyt sa-nat on sa-not-tu, lau-lut on lau-let-tu. Aa-mun koit-ta-es-sa il-ta jo h?m鋜-t滗. Kun hu-kun it-kuu-ni, toi-von et-t j滗 e-des kau-niin ku-kan ni-mi t鋘-ne e-l?m滗n...
