On itkuvirret nilkkoihinsa, kahleiksi sidottu.

 ja ruisleipänsä sisään on, kivi leivottu.

 Reppunsa on murheista, painajaisista ommeltu.

 Kasvoilla hymy hyytynyt.

 

 Iskelmien kaiho on, vaalentanut hapsensa.

 Ja samalla myrkyllä, hän saastuttaa lapsensa.

 Kirosi ja meihin loi, vihaavan katseensa.

 Eikä siihen tyytynyt.

 

 Ja hän lausui sanoja joista nyt saa nauttia koko kansa ja pohjoinen maa.

 Jos iloitset älä sitä muille jaa, ole yksin oman surusi kantaja.

 Himoitse sitä mikä on toisen omaa, vaihda vaimosi naapurin rouvaan.

 Punainen tupa, perunamaa, ranta ja tila-auto olkoon onnesi antaja.

 

 Se jumalasta kekkosesta, seuraavana on.

 Elämänsä on suoritus kuin tammikuu tipaton.

 Lippu puolitangossa, pihallansa aina on.

 Uskoo samaan lottoriviin.

 

 Se osaa juhlia vain vappuna tai juhannuksena.

 Laulunsa soi kaihona ja kaipauksena.

 Se itsepäinen luupää makaa, haudattuna.

 Palvottuun mausoleumiin.

 

 Ja hän lausui sanoja joista nyt saa nauttia koko kansa ja pohjoinen maa.

 Jos iloitset älä sitä muille jaa, ole yksin oman surusi kantaja.

 Himoitse sitä mikä on toisen omaa, vaihda vaimosi naapurin rouvaan.

 Punainen tupa, perunamaa, ranta ja tila-auto olkoon onnesi antaja.

 

 Kuka lausui sanoja joista nyt saa nauttia koko kansa ja pohjoinen maa?

 Punainen tupa, perunamaa, ranta ja tila-auto olkoon onnesi antaja.

 

 Ja hän lausui sanoja joista nyt saa nauttia koko kansa ja pohjoinen maa.

 Jos iloitset älä sitä muille jaa, ole yksin oman surusi kantaja.