Nimeni on kadonnut taulusta porrask鋣t鋠鋗me nimesi siell viel on ja jonkun toisen, on el鋗鋗me asunnossa, jota en滗 en tunne Valoa ikkunastasi hohtaa ja kaksi varjoa kohtaa pian valo sammuu ja y鰊 kylmyys saapuu ja repiv yksin鋓syyden tunne Liikun kuin olisin uni tai y t鋗 j滗t鋠 talvi ikuisesti h鋘t滗ns sy Raahaan el鋗滗ni kuin kivireke per鋝s鋘i kannan uniani, haaveitani, toiveitani sel鋝s鋘i ja olen niiden ulkopuolella Pian her滗n talviunestani kaikki on kuin ennenkin! Pian her滗n unestani ennemmin tai my鰄emmin! Her滗n talviunestani kaikki on kuin ennenkin! Kaikki on kuin ennenkin! Kaikki on kuin ennenkin!