Aukiolla hiljenee, hyytyy huudot pimeyteen
Tuppeen miekat vihdoinkin painuu
Jдlkeen taiston ankaran on aika levon rauhaisan
Veljet vartioi, muut uinuu

Sydдn hakka vielдkin
Miehet makaa jдnnittynein lihaksin
Vaikka leiri hiljenee ja uni tulee hiljalleen
Ei henget rauhaa saa

Piinaa, huutaa
Painajainen taiston tuoksinaan palaa
Riivaa, raapii
Painajainen haavat uudelleen avaa

Kдy soturit uuteen hyцkkдykseen, uudelleen ja uudelleen
Armeija vihollisen luovuta ei
Kaatuu veljet sivuitta, ei kukkaan sддsty kivuitta
Vддryys hallitsee mittei

Niin vangit nдkyjen
Makaavat uneksien
Elдvдt kauhut tuskineen, iskevдt miekan viholliseen
Hautaavat veljen kuolleen